Nuoret ja työikäiset

Posted: 30 Syyskuu 2013By: Timo Montonen

Suositulla netin keskustelupalstalla Parkinsonpysäkillä on keskusteltu ”nuorista” ja ”työikäisistä” Parkinsonin tautiin sairastuneista. Huomiota on kiinnittänyt ja huolta herättänyt näiden ryhmien järjestäytyminen, lisääntyminen ja oma toiminta.

Siilasin yli kuusikymmentä viestiä sisältävästä keskustelusta kolme väitettä ja joukon niihin sopivia vastaväitteitä.

Väite: Nuorten ja työikäisten toiminta on vanhempaa väkeä syrjivää.

Vastaväite: Kyse ei ole vanhemman väen syrjimisestä, vaan nuoret halutaan erikseen mainitsemalla mukaan vertaistukitoimintaan. Toisin kuin normikerhoja työikäisten toimintaa järjestetään työajan ulkopuolella. Sitä paitsi jos työikäisiä tuetaan heidän tarpeistaan lähtien, voi työvuosia kertyä lisää.

Väite: Toiminnan taustalla on pelko ja häpeä, verhottu halu torjua vanhojen ja sairaiden kohtaaminen – ja oman tulevaisuuden näkeminen.

Vastaväite: Taustalla ei välttämättä ole pelkoa ja häpeää, vaan nuorena sairastuneen on yksinkertaisesti helpompi osallistua nuorten ryhmään. Nuorilla ja työikäisillä elämäntilanne ja kiinnostuksen kohteet ovat toisenlaisia kuin vanhoilla.

Väite: Jos nuoret hakeutuvat omiin porukoihinsa, vanhat ja vaivaiset unohtuvat.

Vastaväite: Eivät unohdu. Nuorten tai työikäisten toiminta tuo yhdistykseen ihmisiä, jotka eivät muutoin tulisi mukaan ollenkaan. Oma ryhmä tai kerho on usein reitti Parkinson-yhdistyksen muuhun vakiintuneeseen toimintaan ja vastuutehtäviin esimerkiksi yhdistyksen hallituksessa, jolloin hyöty lankeaa myös vanhoille ja vaivaisille.

Johtopäätös? Näyttäisi siltä, että huoli on turhaa ja nuorten ja työikäisten ryhmät paikallaan. Mutta yksi on varmaa: eräänä päivänä nuoret ja työikäiset ovat vanhoja ja saavat vuorostaan marmattaa nuorten eristäytymisestä omiin porukoihinsa!

Hyödyllistä tietoa Parkinsonin taudin kanssa  sopeutumiseen