Varmuudesta

Posted: 2 Maaliskuu 2012By: Timo Montonen

Pari viikkoa sitten valittelin, että väsyttää kovasti. Facebookissa kyselin, että johtuuko uskon hiipuminen toiminnan merkitykseen itse toiminnasta vai asenteesta – kumpaa tulisi korjata? Sain vastauksia, että a) ehkä kumpaakin, b) pidä lomaa ja c) muutos toimintaan muuttaa usein asennettakin.

Nyt jälkeenpäin ajatellen syy mielekkyyden kokemisen horjumiseen johtui epävarmuudesta. Töissä olimme jo pitkään markkinoineet kevätkauden kurssejamme, mutta ilmoittautumisia kursseille oli tullut joitain poikkeuksia lukuun ottamatta vähänlaisesti. Aloin ajatella, että onko aika jo ajanut ohi koko homman.

Parkinson-puolella taas odottelin Parkinson työssä -hankkeen ohjausryhmän nimittämistä; olin ehdolla ohjausryhmän puheenjohtajaksi, mutta Parkinson-liiton liittohallitus ei ollut vielä käsitellyt asiaa. Olin epävarma, mikä roolini olisi hankkeessa ja kuinka paljon siihen sitoutuisin.

Samaan aikaan mieltä painoi valtakunnallisen Nuorten ja nuortenmielisten Parkinsonin tautia tai dystoniaa sairastavien tapaamisen markkinointi, josta olin ottanut vastuun. Tapahtuma teemaltaan ILOA YHDESSÄ on elo-syyskuun vaihteessa Helsingissä, mutta ilmoittautumisia odotetaan jo kevättalvella. Olin jo tehnyt ilmoitukset Parkinson postia -lehteen ja Parkkis-lehteen, mutta lehdet eivät olleet vielä ilmestyneet. Suunnitteilla oli myös sähköpostikampanja Parkinson-yhdistyksiin ja -kerhoihin, mutta en ollut vielä ryhtynyt tuumasta toimeen.

Nämä epävarmuudet heijastuivat stressin lisääntymisenä ja väsymyksenä, epäuskona ja näköalattomuutena, yleisenä voimattomuutena. Epävarmuuden tilassa tavoitekuva oli uhattuna. Samalla tuntui, että Parkinson-oireetkin lisääntyivät – tai ainakin kiinnitin niihin enemmän huomiota. Aamuisin olin hidas ja jäykkä. Aamupäivällä töissä vasen käsi tärisi.

Nyt parin viikon vierähdettyä asiat ovat selkiintyneet ja olo palannut tasapainoiseksi. Joinakin aamuina olen neurologin neuvosta lisännyt hieman lääkitystä. Työssä opiskelijoiden ilmoittautuminen on vilkastunut koulutusten alkamisen lähestyessä. Markkinointi puree sittenkin, ainakin kohtuullisen hyvin, vaikka keinoja sen tehostamiseen mietin edelleen ja joihinkin uusiin toimenpiteisiin olen jo ryhtynyt. Parkinson työssä -hankkeen ohjausryhmäkin nimitettiin, minusta tuli sen puheenjohtaja ja roolini kirkastui. Nyt on haussa osa-aikaisen projektityöntekijän paikka Helsingissä. Asiat etenevät. Neuvottelen parhaillaan Parkinson-liiton ja Helsingin yliopiston mahdollisesta yhteistyöstä hankkeessa ja mietin muitakin yhteistyötahoja. Nuorten tapaamisen markkinointi on edennyt, kun sain toteutetuksi sähköpostikampanjan.

Olen ottanut askeleen epävarmuudesta varmuuteen, näköalattomuudesta tavoitteen näkemiseen. Kun tietää tavoitteen, tietää mitä kohti kulkea. Silloin pienet vastoinkäymiset ovat vain hidasteita, esteitä voitettaviksi. Jos epävarmana horjahtelee sokkona ympäriinsä, niin varmana kävelee kohti näkyä, joka ei ole kangastus.

 

Hyödyllistä tietoa Parkinsonin taudin kanssa  sopeutumiseen